Ensimmäinen minä, Leena K, syntyi kesäkuussa satamakaupungin sykkeessä meren läheisyydessä. Merestä tuli ilma, jota hengitän, sen tuoksusta elämäni kestoparfyymi, sen mausta elämänsuola. Meri opetti tarkkailemaan horisonttia, auringonlaskuja ja -nousuja. Myrskyt kutsuivat rantakiville etsimään suurinta aaltoa, tyyneys heittäytymään rantahiekalle ihailemaan poutapilviä ja unelmoimaan suljetuin silmin.

 Toinen minä, Lydia, syntyi kuusi vuotta myöhemmin loppukesästä. Päivänä, jolloin löysin tarinan purppurasta. Väristä tuli elämäni voimaväri, sydämeni salaisuus, jonka merkitystä saan ihmetellä edelleen.

Molemmat minussa asuvat sulassa sovussa, toinen kauniita sisustuksia luova ammattilainen ja toinen pintaa syvemmältä pohdiskeleva sisustusarkkienkeli. Kauneus on kutsumuksemme, ei vain fyysisesti ja pintakiiltona, vaan sielun syövereissä, harmaissa aivosoluissa, kielen päällä pyörivissä sanoissa ja korvia huumaavissa sävelissä. Kun sanat eivät riitä, tartun intohimoisesti pensseleihin, väreihin ja maalaan kaiken näkyväksi.

 Tämä oli ennustettavissa jo tähdistä, olen horoskoopiltani kaksonen ja vahvasti nouseva leijona. ”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut”, runoili eräs mies jo aikojen alussa. Allekirjoitan tämän.

 Lydia Havet