KÄSILLÄ KERTOEN
Tämä syksy on ollut täysin erilainen kuin etukäteen kuvittelin. Sen piti olla sopivan työntäyteinen ja haastava. Maalauksia, kirjoituksia, blogeja, tuotekehittelyä ja jokunen juttukeikka. Siitä tuli kaikkea muuta, mihin ei sisältynyt lähes mitään edellä mainituista. Elämä yllätti.
Löysin itseni rinnallakulkijana ystäväni syöpäpolulla. Ei siihen meistä kukaan ollut varautunut, koska tautihan osuu aina muille, ei meille eikä meidän lähipiirille. Mutta tuli kuitenkin, eikä silloin kysytä, mitä suunnitelmia kullakin on, vaan silloin tehdään ratkaisut tässä ja nyt. Silloin ei myöskään sanota ystävälle ”hyvää matkaa toivottavasti selviät”, vaan lähdetään täysillä mukaan, kun polku on selkeästi kahdelle tallattu.
Yhteinen polku
Meno- ja työallakka tyhjeni kerralla ja täyttyi hetkessä hoitorytmistä. Me ennestään tutut, tai ainakin niin kuvittelimme, saimme tutustua toisissamme aivan uusiin piirteisiin. Tunneskaalaan tuli uusia sävyjä ja sanoituksiin uusia sanoja. Sairaalan käytävillä ja kahvilassa näimme toisemme uusissa valoissa. Kohtalotovereista ja henkilökunnasta löytyivät syksyn uudet tuttavuudet.
Rytmi vaihtuu nyt vuodenvaihteessa, kun raskaimmat hoidot päättyvät. Uusi vuosi alkaa toivorikkain mielin päivien pidentyessä ja valon lisääntyessä. Tuleva kevät on tavoittelemisen arvoinen, sillä jo nyt jutellessamme tunnemme kevään tuoksut, kuulemme lintujen laulut ja näemme hiirenkorvat koivuissa. Näitä kohti yhdessä!
Minua ei harmita allakan tyhjentyminen ja sen täysin uudelleen lataaminen. Olen levosta käsin mennyt kohti vuodenvaihdetta tajuten samalla sisältäni nousevan tarpeen purkaa syksy sanoiksi ja tehdä kuljettua polkua näkyväksi. Tähän sain inspiraation pihapiirin ja kotimetsän männyistä, kuusista ja mustikanvarvuista.
Kesän kellastama vanha kranssi
Keräsin niitä koriin ja päätin pukea viimevuotisen havukranssin uuteen kuosiin. Koskaan aiemmin en ole moiseen ryhtynyt. Katselin oksia korissa ja koin havupuiden viestivän rohkeutta, sitkeyttä ja terveyttä, käytetäänhän ko. puita myös lääkkeiden ainesosina. Mänty on myös valonpuu, sillä se ei viihdy varjossa. Kiinalaisille mänty on ystävyyden ja vakauden puu, intialaisille rauhan ja tasapainon puu. Se kestää tuulet ja myrskyt, sen runko ja oksat eivät katkea, vaan tarvittaessa taipuvat ja kannattelevat, niihin voi nojata koko painollaan.
Kuusta taas pidetään lempeyden, turvallisuuden ja tasapainon puuna. Kotikuusi on pihapiirin rakastettu luottopuu, hengetär. Hennot mustikanvarvut nousevat ylös raskaammankin tallauksen jälkeen. Ne viihtyvät ikihonkien aluskasvillisuutena. Kun olin sisäistänyt tämän metsäviestin, olin valmis kokeilemaan kranssin tekoa.
Vanhaa purkaessa sen puolalanka koski sormenpäitäni ja teki pari vuotavaa haavaa. Kirvelyä helpotti, kun annoin samalla luvan vesiputouksille silmistäni. Todellisuudessa purin syksyn kokemuksiani tähän mennessä. Koska kranssi oli ollut parkissa autokatoksessa koko kevään ja kesän, siihen oli kotiutunut ainakin toistakymmentä erikokoista hämähäkkiä. Normaalisti olisin jättänyt homman sikseen, sillä pelkään noita eläviä ääneen. Selvisin kuitenkin Raidilla ja talouspaperin palasilla.
Kevyin mielin aloin kiinnittää tuoreita materiaaleja kehikolle, kunnes tajusin, että korikehikko olisi aloittelijalle helpompi työstää ja muotoilla. Ymmärsin myös, etteivät kotipuut ihan helposti peittäisi kehikkoa, tarvitsin yhtä tuuheita oksia kuin olin purkanut.
Palveleva ja monipuolinen Kirkkonummen Kukka
Menin maineikkaaseen Kirkkonummen Kukkaan, josta olin ostanut vanhan kranssin vuosi sitten. Kerroin heille ongelmani. Sain ystävällisiä ja asiantuntevia neuvoja, myös tuuheita männyn- ja lehtikuusenoksia. Palasin kotiin, vika ei voinut olla enää materiaaleissa, vaan puutteet löytyivät osaamisestani. Muistin metsäsaarnan ja päätin selvitä jollakin tavalla. Sormenpäät yhä kosketusarkoina sain kehikon riittävästi peittoon. Mikä pihkan ja tuoreen puun tuoksu, käsillä tekemisen ilo. Lopputulos on kaukana täydellisyydestä, mutta kelpaa kotioveeni. Se toivottaa ystäväni tervetulleeksi kaikkina loppuvuoden hoitopäivinä, jolloin saan myös kokata hänelle lounaita ja nauttia yhteisistä ateriahetkistä.
Innostuin tästä käsillä kertomisesta sen verran, että aion hankkia vielä ainakin yhden koripohjan ja työstää loput männyn-, kuusen- ja varvunosat kranssiksi, ehkä lisään mukaan pienesti jouluisen punaista. Kranssin pyöreän muodon kerrotaan symboloivan sielunkatoamattomuutta ja ikuista elämää. Ystävälläni ja minulla elämä jatkuu, siksi jätin kranssin ylhäältä avoimeksi. Havut molemmin puolin kurottautuvat toisiaan kohti lujalla, mutta ohuella elämänlangalla, tässä tapauksessa rottinkivanteella. Viimevuotinen rusettinauha säilytti paikkansa, näin ovikranssissa löytyy jotain uutta ja jotain vanhaa.
Kranssiprojekti kaiken kaikkiaan palveli edullisena ja toimivana terapiana, suosittelen muillekin. Aion muuten mennä joskus vielä kurssillekin.
Tervetuloa ystävä!