Taidepäiväkirjan lehdiltä

Ryhdyin tämän vuoden alussa pitämään taidepäiväkirjaa. Halusin liittyä mukaan suosittuun trendiin, sillä aika moni ystäväni on kertonut tästä uudesta harrastuksesta. Joukossa löytyy niitäkin, jotka ovat käyneet oikein kurssin lisätäkseen motivaatiotaan.

Aluksi otin käyttöön ruskeasivuisen luonnoskirjan, missä on kierreselkä, jolloin on helppo repiä sivu irti, jos se ei miellytä. Päätin pärjätä maalauspakeissani löytyvillä öljy-, tempera-, akvarelli- ja guassiväreillä, lisäksi pastelliväreillä ja -liiduilla, musteilla, kynillä, tusseilla ja sivellinkokoelmilla, joita kaikkia on moneen tyyliin ja tarkoitukseen. Myönnän kuuluvani intohimoisiin maalareihin. Päiväkirjataiteilu on uusi haaste.

Heti alkuun ymmärsin, etten kuulu niihin, jotka pitävät taidepäiväkirjaa päivittäin, vaan ehkä viikoittain tai sitten tuureittain. Sytyn helposti, mutta aikapula on usein niin suuri, ettei kaikelle luovalle ja motivoivalle jää yksinkertaisesti aikaa. Siispä armahdin itseni siitä harhasta, että tämä taidemuoto saisi viedä kohtuuttomasti aikaa. Lupasin jopa, että yhden päiväkirjasivun tulisi syntyä spontaanisti, helposti ja mielellään alle tunnissa. Näillä ajatuksilla ryhdyin toimeen.

Punainen sohva

Punainen sohva on aina vahva, rohkea ja energinen valinta. Se luo tilaan dynaamisuutta ja elävyyttä. Siitä tulee helposti valloittava keskipiste, joka viestii lämpöä ja rakkautta.

Tätä sain taas kerran olla todistamassa asiakkaallani, jonka olohuoneeseen kotiutui italialainen, muhkea, Ferrarin punainen sohva. Se sopi kokonaisuuteen, ei vain suureen olohuoneeseen, vaan samaan tilaan aukeaviin muihin näkymiin ja sisustusvalintoihin. Punainen sohva kutsui ja veti puoleensa kuin magneetti. Lopputulos oli häkellyttävän ihana.

Taidepäiväkirjan sivu 22.1.2024

Jopa niin ihana, että minun oli pakko tehdä siitä yksi taidepäiväkirjani sivu, vaikka kaikki piirustukset ja tärkeät tiedot löytyvät CAD-tiedostostani.  Silti halusin ikuistaa sen taiteellisemmin:

*Liimasin ensin luonnoskirjan sivulle huoneen kalustepohjapiirustuksen.

*Kirjoitin käsin piirustuksen päälle hauskan tarinan siitä, miten päädyimme punaiseen väriin.

*Tein myös pikamuistion muista olohuoneen kalusteista ja liimasin senkin sivulle.

*Kuvasin sohvan, tulostin sen A4-paperille, ruttasin palloksi, kastelin pallon läpimäräksi, levitin, kuivatin ja liimasin sen keskelle sivua niin, että se peitti lähes kaiken.

*Koko sivun päälle, paitsi vain osaan sohvakuvasta, levitin ohuelti pohjustusaineen eli gesson, jolloin sivulle muodostui tukeva maalauspohja.

*Vähän kiireellä maalasin osalle sohvaa kehykset, joihin tallensin huoneen muitakin sävyjä, esim. pronssia, kultaa ja siniharmaata.

Kehyksissä voi löytää jotain samaa kuin tilan jenkkityylisessä massiivilankkulattiassa v-saumoineen.

Ihmetystä varmaan herättää, miksi peitin lähes kaiken? Halusin tallentaa salaisuuden yhden päivän, yhdestä hetkestä päiväkirjani sivulle. Hetkestä, johon oli aiemmin liittynyt paljon kohtaamisia, valintoja ja yhteisiä muistoja.

Tuntui hauskalta ”arkistoida” tämä kerroksellinen tapahtuma omin käsin, jolloin siitä muodostui vahva elämys – punaisen sohvan sivu. Sivu, joka on tunnistamaton, rouhea ja vailla mitään silottelua. Sen merkityksellisyys tuskin avautuu muille kuin tekijälle, mutta näin se saa ollakin niin päiväkirjassa, taiteessa kuin elämässä yleensäkin.